Omassa työssäni kohtaan omaishoitajia ja heidän läheisiään, puolisoita, lapsia, sisaruksia, joskus vanhempia. Se mikä kaikkia kohtaamisia yhdistää, on ajatus siitä, kuinka aliarvostettua työtä omaishoitajat tekevät. Paitsi että heille se ei ole työtä, vaan  se on huolehtimista omasta rakkaasta. Toinen yhdistävä tekijä on epätietoisuus ja tietynlainen pelko siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, miten asiat järjestyvät sitten kun ei enää itse jaksa, kun täytyy luovuttaa. Tai miten selviää siitä, kun tulee sen lopullisen luopumisen aika.

Teimme reilu vuosi sitten Haminan teatteriin omaishoitajuudesta kertovan näytelmän, jossa näyttelijöinä toimivat teatterin Konkarit-ryhmän jäsenet. Käsikirjoitus syntyi yhteistyössä Konkareiden ja ohjaaja kollegani Eveliina Armisen kanssa.  Halusimme tuoda esille omaishoitajuuden kipupisteitä, mutta myös sitä mikä auttaa jaksamaan päivästä toiseen, kuukaudesta kuukauteen ja  vuodesta vuoteen. Harjoituskauden aikana  saimme tähän kysymykseen vastauksen, josta tuli lopulta myös näytelmän nimi. “Kutsun sitä rakkaudeksi.”

Näytelmässä hoivakodin muistisairasta asukasta esittänyt Jukka Nygren menetti kesken esityskautta vaimonsa. Kymmenien yhteisten vuosien jälkeen kaikkein rakkain ja tärkein ihminen oli rinnalta pois. Juttelimme Jukan kanssa paljon elämästä, ajan kulusta, vanhenemisesta, sekä siitä miltä tuntuu luopua ja jatkaa elämää yksin, miltä tuntuu ikävä. Meillä molemmilla oli siitä kokemusta. Jukka sanoi, että hän tuntee edelleen joka päivä rakkautta, että siitä ei tarvitse luopua ja sen voimalla hän jaksaa eteenpäin. Näiden keskustelujen innoittamana kirjoitin Jukan roolihahmolle Kallelle runon, jonka hän lausui aivan näytelmän lopussa.

“Mitä on rakkaus? Se on koko elämä, se on kaikki.
Ilman sitä ei voi elää.
Äidin rakkaus, isän rakkaus, ystävän rakkaus,
lähimmäisen rakkaus….rakkaan rakkaus.

Rakkaus on ohikiitäviä hetkiä, armotonta ajan kulua,
luopumista ja surua. Suurimman surun aikana
kaikki kaunis tekee kipeää, kunnes aika ei olekaan armoton,
 vaan se antaa taas mahdollisuuden nähdä kaiken kauneuden,
ja tuntea rakkauden, yhä uudestaan.

Sitä on rakkaus, kuolemaakin vahvempi.”

Jukan muistolle
Rakkaudella Maarit